Charles Plogman

Bio

ELÄMÄNI LAULU

Synnyin Alavetelissä. Musiikki vei sydämeni, kun olin 12 -vuotias. Aloitin soittamalla kitaraa. Koulukavereiden kanssa perustimme ensimmäisen orkesterimme, Styroxin. Vuosi oli silloin 1979. Soittamisen lisäksi myös lauloin. Välillä jäsenet vaihtuivat, mutta aloitimme keikkailun tosissamme, viikonloppuisin. Bändiin tuli uusi laulusolisti. Minä lauloin lähinnä stemmoja. Basistimme jäätyä pois jatkoimme kvartettina. Siirryin soittamaan bassokitaraa. Hoidin laulamisen puoliksi sijaisen kanssa vakituisen laulajamme ollessa armeijassa. Hänen palattua taas siviiliin meitä oli kaksi laulajaa. Soitimme silloin diskomusiikkia. Jatkoimme vuoteen 1986.

Ensimmäinen julkaisu

Pikkuhiljaa yleisön maku muuttui. Tanssimusiikilla oli taas kysyntää hetken hiljaiselon jälkeen.
Bändin nimi vaihtui Amoreksi. Ohjelmisto koostui pääosin ruotsalaisesta tanssimusiikkista.
Yleisön keski-ikä nousi myös. Löysimme itsellemme luontevimman yleisön ja musiikin. Ensimmäinen äänite julkaistiin 1989 c-kasetilla, sen nimi oli ”För en trevlig danskväll”.
Samana vuonna Amore pääsi kolmella kappaleella ”Dansbandsgala i Oravais” kokoelmaan.

Stig Snickars

Siirryin 1990 Stig Snickars orkesterin laulajaksi. Otin yksityisiä laulutunteja. Siitä innostuneena menin Kuula-opistoon lauluoppilaaksi ja lukemaan musiikin teoriaa. Samalla jatkoin kitaran soittamista basson ohella. Orkesterimme julkaisi kolme levyä, ”Levande dansmusik 1 (1990), 2 (1991) ja 3 (1993). Teimme kahden viikon kiertueen USA:ssa. Kiertueen kunniaksi julkaisimme
c-kasetin ”Minnenas låtar, USA –turné Special” vuonna 1993. Samana vuonna osallistuimme Tulisuudelma -kilpailuun. Pääsimme neljän parhaan joukkoon. Se taas vei meidät suoraan tv-lähetykseen. Ohjelman myötä teimme ensimmäisen suomenkielisen singlemme, jossa oli kappaleet ”Jää luoksein mun” ja ”Tahdon tuntea rakkauden”.

Musiikkiopinnot

Sain suoritettua klassisen laulun ja teorian Kuula Opistossa Vaasassa. Sen jälkeen aloitin opiskelut Pietarsaaren Konservatoriossa muusikkolinjalla 1994. Pääaineeni oli laulu. Samoihin aikoihin kapellimestari Stig Snickars halusi jäädä pois kuvioista.
Stig Snickars orkester teki viimeisen keikkansa elokuussa 1995.

Charlies syntyy

Charlies orkesterin ensimmäinen keikka oli 14.10.1995. Samaan aikaan julkaisimme singlen, jossa oli kappaleet ”Steg för steg” ja ”Sommaren med dig”, ja vähän sen jälkeen julkaisimme singlen ”Nyt tiedän sen” ja ”Kuin unta olis tää”. Vain vähän aikaa siitä ilmestyi ensimmäinen pitkäsoittolevymme ”Nya vindar”. Olimme myös mukana kokoelmalevyllä ”Kustdansen 96”.
Mustasaaren kunta tilasi maan pisimmän sillan, Raippaluodonsillan rakentamisen kunniaksi, laulun Replot brovalssen eli Raippaluodon siltavalssin. Minä lauloin sen ruotsiksi ja Marjut Rothovius suomeksi. Laulut julkaistiin myös singlenä 1997.

Meir Music

Olin vuosien aikana tehnyt paljon lauluja. Halusin löytää hyviä yhteistyökumppaneita säveltäjistä ja sanoittajista. Perustin musiikkikustantamo Meir Music Oy:n 1997. Tämän jälkeen aloitin yhteistyön Seppo Matintalon(Bluebird, SonyBmg) ja Olli Leppäniemen (Extra Viihdepalvelut) kanssa. Opiskelu jäi aivan loppusuoralla. Keikkailu vei miehen mennessään. Muutama soittaja vaihtui vielä orkesterissa ennen kuin voitimme Viihdyttäjä -kilpailun vuonna 1999.

Musiikista ammatti

Kiersimme TV 2:n kanssa kesälavoja. Ohjelman nimi oli ”Kesäillan valssi ”.
”Kauneimmat hetket” levy ilmestyi syksyllä vuonna 1999. (Single ”Ruskeat silmät”) Se oli silloin lopullisesti menoa, harrastuksesta oli tullut päätyö. Charlies nappasi toisen sijan Syksyn Sävel -kilpailussa vuonna 2000 kappaleella ”Vain vähän aikaa”. Samanniminen levy ilmestyi 2001. (Singlet ”Vain vähän aikaa”, ”Keinu kanssani”, ”Kun nauran, kun itken”)

Vain vähän aikaa kappaleesta tehtiin ruotsinkielinen single ”När natten blir till dag”, joka myöhemmin julkaistiin ruotsinkielisellä pitkäsoittolevyllä När jag ser dig 2003. Myöhemmin 2003 ilmestyi ”Ansa oot” (Singlet ”Kesän tyttö”, ”Gina, pikisilmä signorina”, ”Marja-Leena”)

Viimeinen Charlies aikainen levy ”Valvon ja kuuntelen” ilmestyi 2004.(Single ”Valvon ja kuuntelen”) Minun viimeinen Charlies -keikkani tehtiin Kalajoella 7.8.2004

Sooloartistina

Soolouran aloitin elokuussa 2004 yhteistyössä Tommys -orkesterin kanssa. Ensimmäinen keikkamme oli Kalliojärvellä 18.8. Orkesterissa soittivat Tom Käldström, Kalle Pettersson, Mårten Raikula ja Christian Asplund. Ammattitaitoisen ja taitavan bändin kanssa on ollut ilo keikkailla. Kapellimestari Tom Käldström on yhdessä Kjell Lolaxin kanssa sovittanut ensimmäisen levyni kaikki kappaleet. Keväällä 2005 julkaistiin sinkku ”Jalat alta” ja se nousi nopeasti listoille. Siitä tehtiin ruotsinkielinen versio ”Fånga mej”. Kalle Pettersson jäi pois 27.3. Hänen tilalleen tuli Ronny Österås 2.4. Seuraavana kesänä heinäkuussa ilmestyi ”Pientä unelmaa”, joka myös soi ahkerasti radiossa. Itseni lisäksi Bo Söderholm ja Lasse Wikman ovat olleet tiiviisti mukana biisien teossa. Löysin itselleni uuden soundin, joka tuntuu oikealta ja luontevalta.

Ensimmäinen soololevyni ”Jalat alta” julkaistiin syyskuussa 2005. Levy-yhtiöni on SonyBmg ja ohjelmatoimistona on Anne Mattilan AM-musiikkipalvelut. Pystyn yhä enemmän keskittymään laulujen tekemiseen. Laulamisen lisäksi se tuntuu mahtavalta. Kaikki ikään kuin alkoi taas uudelleen soolouran myötä.

Uskomaton vuosi

Ensimmäisestä sinkusta alkoi uskomaton rupeama elämässäni. Olen saanut tehdä paljon keikkaa ja musiikkini on otettu hyvin vastaan. Toisen soololevyn ensimmäinen sinkku ”Aamuun on hetki aikaa” ilmestyi kesäkuun alussa ja se soi hyvin eri radioissa.

Elokuun 31.8.2006 minulle annettiin kultalevy ”Jalat alta” -albumista. Se tuntui uskomattomalta ja jotenkin kruunasi hienon vuoden. Syyskuun puolessa välissä ilmestyi toinen sinkku ”Elämäni nainen”. Syyskuun lopussa ilmestyi viimein uusi albumi ”Aamuun on hetki aikaa”. Sitä oli ilo tehdä. Marraskuussa, kun albumin ilmestymisestä oli mennyt pari kuukautta, ilmestyi vielä kolmas sinkku ”Unelmoin”. Joulukuussa 2006 ilmestyi ensimmäinen joululauluni ”Joulun syli”. Laulu otettiin hyvin vastaan, ja se soi paljon radioissa. Jouluprojektista tuli sellainen tunne, että sitä olisi mukava jatkaa jollain tavoin seuraavina vuosina.

Olin vuoden 2006 Emma-ehdokkaana. Vain neljä oli ehdolla ”vuoden iskelmäalbumi” kategoriassa, joten kovassa seurassa olin.

Vuosi 2007

Vuoden alussa ensimmäinen albumini ”Jalat alta” oli myynyt yli 23 000 kpl. Joten myös vuosi 2007 alkoi vauhdikkaasti. Vauhdikkaan vuoden tilinpäätös vei taas melkein jalat alta. Iskelmäradio valitsi minut vuoden miessolistiksi Iskelmägaalassa 11.2.2007. ”Aamuun on hetki aikaa” oli myös ehdolla vuoden albumiksi ja vuoden iskelmäksi. Keväällä levy oli myynyt yli 17 000 kappaletta, joten myös se saavutti kultalevyrajan.

Keväällä julkaistiin seuraavan albumin seuraava sinkku ”Jos minut kesyttäisit”. Se oli kuusi viikkoa
Iskelmän listan ykkösenä ja keikoilla yleisö otti sen hyvin vastaan. Kevät ja kesä kuluivat uusien laulujen viimeistelyssä. Elokuussa keikkamyyjäksi tuli Texi Hannula. Syksyllä ilmestyi toinen sinkku ”Vanha suola janottaa” ja lokakuun alussa ilmestyy koko albumi. Levy oli parhaimmillaan myyntilistan kahdeksas. Molemmat sinkut soivat radiossa ahkerasti. Mukava yllätys oli myös se, kun ”Oletko heräillä” soi myös paljon, vaikka siitä ei varsinaista sinkkua julkaistukaan.

Mukavaa vaihtelua oli myös tehdä lauluja joululevyä varten. Keskellä parasta kesää laulut nauhoitettiin ja ”Joulun syli”-albumi ilmestyi joulun kynnyksellä. Laulut ovat tunnelmallisia ja niissä on tarinoita, jotka toivottavasti vievät kuulijan jouluisiin tunnelmiin.

Vuosi 2008

Työstin uutta materiaalia alkuvuoden ja keikkailin paljon. Mårten raikula jäi yhtyeestä pois 27.1. Tilalle tuli Daniel Wasberg 1.2. Muutenkin uudet tuulet puhalsivat keikkamyynnissä. Sony ja siellä Esa Nummela alkoi vuoden alusta myydä keikkojani. Maaliskuussa ilmestyi siihen asti tehdyistäni lauluista koottu karaokelevy Charles Plogman. Mukavana muistona vuosikymmenen takaa levy-yhtiö julkaisi myös vanhan bändini levyn ”Charlies, The Collection” toukokuussa.

Kesäkuussa julkaistiin uuden albumin ensimmäinen sinkku, levyn nimikkobiisi ”Lanka jo palaa”. Sitä pikkuhiljaa soitettiin radioissa yhä enemmän. Heinä-elokuun taitteessa se nousi ensin Iskelmän listalla toiseksi ja toisella listaviikollaan ykköseksi. Siellä se pysyi useamman kuukauden ja antoi mukavaa lisäpotkua syksyn levynjulkkareihin.

Toinen sinkku ”Elämäni nuotit” julkaistiin lokakuussa. Tietyllä tavalla uusi levy on aina eräänlainen vuoden kohokohta. ”Lanka jo palaa” ilmestyi kauppoihin lokakuun alkupuolella ja sen ilmestymistä juhlittiin neljästoista päivä Tulisuudelmassa.

Joulun lähestyessä oli mukava huomata, että monet laulut edellisenä vuonna ilmestyneeltä joululevyltä soivat ahkerasti eri radioissa. Keikoille on tullut paljon uutta yleisöä. Se tuntuu mukavalta, koska juuri yleisö on suurin syy siihen, että tätä työtä on mukava tehdä. Uudenvuoden aattona Christian Asplund soitti yhtyeessä viimeisen keikkansa. Hänen tilalleen tuli Anders Salin vuoden alusta 5.1.

Vuosi 2009

Toukokuussa ilmestyi kokoelma ”40 Unohtumatonta laulua”. Se pysähdytti taas kerran miettimään sitä, kuinka paljon on tapahtunut vuoden 2004 jälkeen, soolouralla. Levyn kunniaksi päätin uudistaa myös keikkaohjelmistoa ja otin mukaan monia lauluja vuosien varrelta. Vanhoihin tuttuihin lauluihin on mukava palata taas välillä, tuntuu kuin lapset olisivat palanneet kotiin.
Alkuvuonna levy-yhtiöni julkaisi myös kahden cd: paketin ” Jalat alta/Aamuun on hetki aikaa”.
Elokuussa ilmestyi taas muistoja vanhoilta ajoilta ”Charlies, Legendat” ja myöhemmin ”Charlies, Collestions”.

Varsinainen paukku tuli heinäkuussa. Minut oli nimetty keväällä ehdolle saamaan Iskelmä Finlandia palkinto. Suorassa televisiolähetyksessä Otto Donner sanoi minun nimeni, se oli todellinen yllätys. Siitä alkoi melkoinen pyöritys. Olen erittäin kiitollinen saamastani tunnustuksesta ja otan sen nöyränä vastaan.

Syksyllä ilmestyi uusi albumi ”Olisitpa täällä”. Halusimme juhlistaa levyä perinteisellä päiväristeilyllä Tallinaan. Levy ilmestyi kauppoihin 28.11. Ensimmäinen sinkku ”Olisitpa täällä” julkaistiin kesän alussa ja toinen ”Eihän sitä koskaan tiedä” lokakuussa. Molemmat laulut soivat paljon radioissa ja koko levy sai hyvän vastaanoton. Siinä oli mielestäni jotain uutta, mutta myös tuttua vanhaa, sopivassa suhteessa.

Syksyllä ilmestyi kauppoihin myös ”Charles Plogman, The Collection”.
Joulukuun puolenvälin paikkeilla alkoi loma, ja rankan vuoden jälkeen se tuntui enemmän kuin ansaitulta.

Vuosi 2010

Olimme joulukuussa 2009 Wikmanin Lassen kanssa etelässä tekemässä uusia lauluja. Niitä syntyi kymmenkunta ja alkuvuonna tein tuotoksistamme demoja. Levy-yhtiö toivoi, että syksyllä ilmestyisi taas uusi levy, joten uusille lauluille oli heti käyttöä.

Helmikuussa ilmestyi edellisen vuoden lopussa kuvattu dvd “Charles Plogman, Saanko luvan” sekä kahden cd:n kokoelma ”Jos minut kesyttäisit/ Lanka jo palaa”. Huhtikuussa koottiin samaan pakettiin karaoke ja kaksi jo julkaistua levyä ”Charles Plogman, Soundpack 2cd + dvd”

Huhtikuussa uuden levyn neljä ensimmäistä laulua olivat valmiina. ”Herätä minut” oli ensimmäinen sinkkulohkaisu toukokuussa, joka meni radioihin. Kesän aikana valmistuvat loput laulut levyä varten.

Kevään korvalla kuulin iloisen uutisen; minulle oli myönnetty Teoston Vuoden raportööri -palkinto.
Se jaettiin nyt ensimmäistä kertaa. Palkinto jaetaan vuosittain sille, joka on ilmoittanut keikkojensa ohjelmatiedot Teostolle tinkimättömällä tarkkuudella. Raporttien avulla Teosto osaa ohjata tekijänoikeuskorvaukset juuri niille henkilöille, joiden tekemiä kappaleita on soitettu.
Palkintona luovutettujen kunniakirjojen allekirjoittajina ovat Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto ry, Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry, Suomen Säveltäjät ry sekä
Suomen Musiikkikustantajat ry.

Tuotin ja sävelsin lauluja muutamille artisteille. Esimerkiksi Hanna Talikaiselle tehty ”Rakkain jää” soi tiuhaan radioissa kesän aikana.

Syyskuussa julkaistiin toinen sinkku ”Miksi” uudelta levyltäni. Laulu on hidas ja vähän uudenlaista minua. Halusin tuoda esiin lauluistani myös herkemmän puolen. Lokakuun puolessa välissä juhlittiin sitten uutta levyä ”Herätä minut”.

Vuosi 2011

Kiireisen vuoden jälkeen takki oli tyhjä. Silloin yhä voimakkaampana tuli mieleen ajatus, että pitäisin pidemmän tauon levynteossa. Kaipasin uusia tuulia laulujen säveltämiseen, uuden ajatuksen tai kipinän. Tiedän, että joskus on vain hyvä antaa asioiden olla, koska mieli tekee työtä huomaamattomasti ja asiat usein loksahtavat kohdilleen kuin itsestään. Niinpä päätin olla miettimättä asiaa sen kummemmin. Tuotin kevättalvella muutamia lauluja muille artisteille.

Keikoilla oli mukavasti väkeä ja ilokseni huomasin, että yhä nuorempia tuli keikoille tanssimaan ja osa vain kuuntelemaan. Toivon sen olevan merkki siitä, että tanssipaikat pysyvät elävinä ja kukoistavina.

Näillä kaduilla

Olimme Lasse Wikmanin kanssa suunnitelleet pitävämme laulunkirjoitusleirin joskus keväällä. Päätimme pyytää mukaan myös Petri Somerin, joka on tehnyt paljon lauluja myös muille artisteille. Tällä leirillä tavallaan solmut aukesivat, löysin kipinän tai oikeastaan ajatuksen uusista lauluista. Se oli hieno tunne, kun sisäinen patoni murtui ja uudet laulut syntyivät. Yhdessä tekeminen toi sellaisia näkökulmia tekemiseen mitä olin kaivannut. Halusin tuoda lauluihin tuulahduksen jotakin uutta ja se onnistui. Teimme neljä erilaista laulua, joista ”Näillä kaduilla” oli se, joka päätettiin julkaista ensimmäisenä sinkkuna.

Tällä samalla metodilla pidin samanlaisen leirin myös säveltäjä Bo Söderholmin kanssa.
Yhtäkkiä huomasin olevani säveltämässä uusia lauluja myös itsekseni. Kesän loppupuolella tajusin, että minulla oli levyllinen lauluja valmiina. Toki tuttua itseäni, mutta sopivasti uudistettuna. Halusin, että kautta linjan laulut olisivat teksteiltään aikaisempaa vakavampia, ei paljoa, mutta sopivasti. Se tuntui oikealta ja juttelimme teksteistä paljon Lassen kanssa.

Syyskuussa kuvasimme videon, se oli ensimmäinen kerta soolourallani, kun teen virallisen musiikkivideon. Nykyään videot kuuluvat asiaan, joten oli melkein itsestään selvää tehdä sellainen.

Uudet tuulet puhalsivat myös bändirintamalla, Tom Käldström halusi lopettaa jatkuvan keikkailun. Hän teki viimeisen keikkansa 7.10. Tomin myötä vaihtuivat bussi, kalusto ja orkesterin nimi. Poikani Anton tuli keikoille mukaan 14.10. Orkesterin nimi muuttui virallisesti 25.10, siitä tuli Ronnies. Ronny otti kapelimestarin tehtävät ja osti bussin. Minä ostin kaluston, ja matka jatkui.

Vuosi 2012

Toinen sinkkulohkaisu oli ”Kuin muukalainen”. Se ilmestyi helmikuussa ja uutta levyä juhlittiin maaliskuussa risteilyllä. Keväällä julkaistiin vielä radioin pelkästään elektronisesti mennyt ”Viimeinen yö.”

Keikkoja oli tasaisesti koko vuoden, mutta alalla oli aistittavissa tietynlainen alakulo. Tuntui, että lama oli tarttunut myös iskelmä- ja tanssimusiikkiin. Syyskuussa pohdimme tuottajani Seppo Matintalon kanssa seuraavaa levyä, ja hän ehdotti, että tekisin Katri- Helenan ja Paula Koivuniemen tuotannoista tutuksi tulleita lauluja uudestaan, vähän uudesta näkökulmasta. Aluksi vierastin ajatusta, mutta minulla on omaa materiaalia niin paljon ohjelmistossa, että hetken päästä innostuin asiasta itsekin.

Vuosi 2013

Anton aloitti armeijan tammikuussa, hänen tuuraajakseen tuli Marko Lapiolahti 11.1. Talven aikana olen käynyt studiossa ja etsinyt sopivia lauluja. Toukokuun lopussa ilmestyi ensimmäinen single tulevalta albumilta, se oli ”Kuuleeko yö”. Yleisö otti hienosti vastaan nämä lainakappaleet, joihin itsekin tykästyin. Teimme Marko Lapiolahden kanssa myös videon kappaleesta.

Talvella tapahtui taas orkesterissani muutoksia. Pitkäaikainen hanuristi ja kosketinsoittaja Ronny jäi pois 20.4. Hän halusi kokeilla välillä muita aloja. Koska edellisen orkesterin nimi oli lainattu häneltä, oli edessä myös orkesterin nimenvaihdos samalla. Pokani Anton palasi armeijasta takaisin riveihin ja aluksi tuuraajaksi palkattu Marko Lapiolahti vakinaistettiin, näin näki päivänvalon uusi orkesterini ”Pientä unelmaa” 30.4., joka sai nimensä soolourani alkutaipaleen hitistä. Helsingin Museokadulla on muuten nakkikioski, josta saa ”Pientä unelmaa” -annoksen. Sekin on nimetty lauluni mukaan.

Samalla kun orkesteri uudistui, niin uusimme valo- ja laitekalustoa. Halusin, että uudet tuulet näkyvät ja kuuluvat myös esiintymistilanteissa.

Syyskuussa tuli ulos toinen sinkku ”Olet ystäväin”. Lokakuussa sitten ilmestyi uusi levy ”On elämä laulu”. Sitä juhlittiin kolmessa kaupungissa, Helsingissä, Tampereella ja Oulussa, kaikki alkoi Helsingin Tähdestä. Vähän jännitti, koska tämä oli ensimmäinen kerta, kun en ollut itse sävellystyössä mukana, keskityin vain sovituksiin. Välillä on mukava tehdä asioita näinkin päin. Yleisö on ottanut nämä uusvanhat laulut hyvin vastaan ja ne istuvat hyvin vanhaan ohjelmistoon. Tämä on ollut mielenkiintoinen vuosi, ja minulla on hyvä tunne uudesta levystä.

Olin hankkinut videomateriaalia Seppo Ekholmilta monta vuotta sitten. Hän ja Lasse Wikman kuvasivat eri vuosina Charlies – yhtyeen keikkoja ja keikkaelämää. Heidän tarkoituksensa oli tehdä dokumentti lavakulttuurista, mutta ohjelma ei kuitenkaan koskaan toteutunut.

Loppusyksystä toteutin kuitenkin itse pitkäaikaisen haaveeni ja aloin työstämään juuri tuosta materiaalista omaa Charlies -dokumenttiani yhdessä Marko Lapiolahden kanssa. Dokumentti käsitteli vuosiani orkesterissa 1995 – 2004. Teimme Markon kanssa myös 5 kpl musiikkivideota.

2014

En itse heti ymmärtänyt kuinka pitkä ja aikaa vievä prosessi on koota video-ohjelma selkeäksi kokonaisuudeksi. Monen päivän ja monen editointitunnin jälkeen dokumentti ja musiikkivideot valmistuivat keväällä. Dokumentti odottaa vielä sopivaa julkaisuhetkeä.

Elokuussa tuli kuluneeksi 10 vuotta siitä, kun lähdin soolouralle. Siitä syntyi ajatus elvyttää vanhoja Charlies -kappaleita ja esittää niitä taas yleisölle. Latasimme tekemämme
Charlies -musiikkivideot nettiin ja annoimme kesäkiertueelle nimen ”Vain vähän aikaa”.
Kiersimme nostalgiahengessä lavoja 6.6 – 16.8 Pientä Unelmaa -orkesterin kanssa.
Oli mukava huomata, että vanhat laulut toimivat edelleen hienosti ja yleisö otti ne hyvin vastaan.

Alkukesästä päätimme myös poikien kanssa, että Pientä Unelmaa lopettaa toimintansa kesän jälkeen, viimeinen keikka oli Hanganlavalla 16.8. Daniel, Anders, Marko ja Anton siirtyvät tekemään välillä muita hommia. Meidän viimeinen keikkamme oli haikea, mutta täynnä lämpimiä muistoja.

Pienen pohdinnan jälkeen löysin itselleni uuden orkesterin, Rosetten. Sen kanssa jatkan keikkailua 2.9. Bussin möin myös kesällä, mutta jätin kaluston. Rosette kulkee omalla autollaan. Elokuun lopussa harjoittelimme keikkabiisejä. Ensimmäisten harjoitusten jälkeen minulla tuli heti hyvä tunne. Uskoin, että yleisö ottaa meidät hyvin vastaan, ja niin se ottikin.

2015

Tiesin, että minun oli tehtävä päätöksiä. Täytän 50 ja keikkaakin olen tehnyt jo yli 35 vuotta. Juhlisinko näitä vuosia vai en? Päätin juhlia ja siitä syntyi teema ”Viittä vaille viisikymmentä”, jonka merkeissä keikkailimme koko vuoden. Kehitimme Rosetten kanssa ohjelmistoamme entistä monipuolisemmaksi. Saimme yleisöltä hyvää palautetta, joten tiesimme olevamme oikeilla jäljillä. Laulamisen lisäksi soitan myös välillä kitaraa, se tuntuu luontevalta. Uudet fanikortit tehtiin keväällä ja niiden myötä kerroimme myös yleisölle, että ensi vuosi tulisi olemaan juhlavuosi, koska nyt mentiin viittä vaille.

Joku on sanonut, että vanha koira ei opi uusia temppuja, mutta minä päätin yrittää. Halusin mennä mukaan aktiivisemmin sosiaalisenmedian maailmaan. Siellähän kaikki nykyään tapahtuu. Halusin, että Facebook -sivuni olisivat aktiiviset ja palvelisivat yleisöä paremmin. Tutustuin silloin Ilari Isotaloon, joka sai minutkin päivitettyä netin nykymenoon. Saimme yhdessä aikaan tekemisen meiningin, jota olin pienen hiljaiselon jälkeen kaivannut. Edellisenä vuonna tehty dokumentti Charlies ajasta ilmestyi nettiin lyhyinä paloina.

Halusin tehdä taas pienen tauon jälkeen tehdä omaa musiikkia. Rosetten aikana en ole julkaisut mitään uutta. Oli aika korjata tämä asia. Aluksi teimme Lassen kanssa neljä laulua, josta ensimmäinen sinkku ilmestyi 15.10. ”Ota kiinni tästä” oli myös paluu minulle tuttuihin maisemiin. Se sai heti hyvän vastaanoton.

2016

Vuosi alkoi tulevaa suunnitellen. Toinen sinkku ”Vähän yli kuudentoista” julkaistiin tammikuun lopulla. Teimme siihen myös videon. Talvi meni levyn julkistamista ja sen yhteydessä juhlittavia synttäreitä suunnitellessa. Rosette täytti vuoden aikana myös pyöreitä (20v.), joten juhlaan oli monta aihetta. Sitä teimmekin koko loppuvuoden.

Pitkästä aikaa pidin tauon keikkailusta. Aloitin sen synttäreitteni kynnyksellä ja tein muutaman viikon matkan. Nettiin ilmestyi syntymäpäivänäni kappale ”Vain vähän aikaa”, se on laulu, josta tämä minun juttuni tietyllä lähti huimaan lentoon. Tänä syksynä siitä tuli täyteen 16 vuotta, vaikka se tuntuu vain vähältä ajalta.

Aloitin keikkailun taas toukokuun puolessa välissä. Sitä ennen olin kiertänyt uutta levyäni promoamassa. Tein lehtijuttuja, radiohaastatteluja ja kävin televisiossakin. Juuri ennen levyn varsinaista julkaisupäivää ilmestyi ”Sä jätit äänes” -kappale, joka on tehty kunnianosoituksena kaikille äideille, mutta ennen kaikkea omalleni.

”Ota kiinni tästä” –albumi ilmestyi kauppoihin 6.5. Tilasin uudet julisteet ja fanikortit.
Vaikka levyä juhlittiinkin enemmän tai vähemmän koko vuosi, niin varsinaiset julkkarikeikat olivat 7.6 Tuurin kyläkaupassa, 13.5 Tampereen Tähdessä, 20.5 Oulun Tähdessä ja 27.5 Kalliojärvellä.

Sinikka Savuoja oli tehnyt uuden levyn kannesta muotokuvan. Hän luovutti sen minulle Oulun keikan yhteydessä.

Muutoksia on tullut myös levyn tuotantoon, tällä kertaa tuottajana oli oma yhtiöni Meir Music ja jakelijana Sony Music. Levy sai hyvän vastaanoton, mutta samalla huomasin levynmyynnin vähentyneen rajusti ja siirtyneen nettiin. Kappaleet soivat hyvin iskelmämusiikkia soittavissa radioissa. Levy valittuiin myös kuukauden levyksi, josta olen erityisen iloinen.

Elokuussa ohjelmatoimistoni Auraviihde sulautui Gramofoniin, lokakuussa siirryin Polarartisteihin.
Marraskuussa esiinnyin Fuengirolassa, Iskelmä Baarissa. Alkuvuodesta lähden Playa del Inglesin, Foxiin esiintymään.

Ala elää muutosten aikaa. Keikkaa teemme Rosetten kanssa ja halumme tarjota mahdollisimman monipuolista ohjelmistoa. Kaikki uudet biisit olemme ottaneet setteihin mukaan perinteiseen tapaamme. Joulukuun puolessa välissä jään joululomalle, josta 2017 homma taas jatkuu.

2017

Halusin kokeilla uusia juttuja nettimaailmassa. Ilarin avittamana olin edellisenä vuonna päässyt hyvään alkuun, mutta edelleen halusin tehdä vielä jotain lisää. Helmikuussa aloitin kerran viikossa livelähetykset Facebookissa. Alkuperäisenä ajatuksena oli jutustella kuuntelijoiden kanssa ja esittää muutama laulu lähetyksen aikana. Homma on pikkuhiljaa kehittynyt, kasvattanut suosiotansa ja hakeutunut uomiinsa. Lähetyksestä kysellään keikoilla ja jotkut jopa odottavat sitä.

Vuoden aikana tein keikkoja ja markkinoin ”Ota kiinni tästä” -levyä. Huomasin vuoden aikana entistä selvemmin sen, että levymarkkinat ovat pienentyneet ja moni perinteinen tanssipaikka taistelee olemassaolostaan. Ala elää muutoksen aikaa ehkä vahvemmin kuin koskaan. Musiikki on siirtynyt yhä enemmän nettiin. Onneksi ihmiset käyvät kuitenkin kuuntelemassa elävää musiikkia ja tanssimassa, ja samalla minäkin olen saanut kokea hienoja hetkiä.

Pikkuhiljaa minulle syntyi myös polte tehdä uutta musiikkia. Yksi hokema pyöri päässäni pitkin vuotta, enkä saanut siltä rauhaa. Sovimme Lassen kanssa, että teemme siitä laulun. Mietin pitkään sitä, että minkälaisella idealla laulu toteutetaan. Menin joululomalla demostudioon ja sain ahaa-elämyksen. Siitä kone käynnistyi ja päätin julkaista sen seuraavana keväänä.
Samalla hiljennyin nauttimaan hiljaisuudesta ja joulusta.

2018

Halusin kokeilla jotain uutta. Pyysin Janne Hyötyä sovittamaan ja toteuttamaan uuden biisini. Yhtäkkiä koneisto oli taas käynnissä. Helmikuussa ”Tosta noin vaan” –biisi oli valmis. Projekti vaati mielestäni myös uusia kuvia, julisteita ja kortteja. Kuvat otettiin helmikuussa ja maaliskuussa ne olivat valmiina tarjoiltavaksi uuden sinkun kanssa. Yleisö haluaa edelleenkin nimmarikortteja, vaikka selfiet ovat lisääntyneet huimasti.

Laulun ensiesitys oli Facebookin viikon livelähetyksessä 12.3. En tiedä johtaako tämä uusi laulu tällä kertaa pitkäsoittoon kuten aina aikaisemmin. Halusin kuitenkin tuoda uutta musaa kentälle. Menen eteenpäin askel kerrallaan ja keikkakalenterini täyttyy tasaista vauhtia.
Innolla odotan miten uusi biisini otetaan vastaan. Otetaanko se tosta noin vaan?

Nähdään keikoilla

Chali